Älä tee kuvaa. Kaikki on.
Sinä sanot sitä kuolemaksi, se sanoo sinua siksi.
Suukapula kiertää, tauti leviää.
Enemmän jalat maassa, sinä sanot. Haudata sinä minut haluat.
Missä se on, kun yksikään joka sen kokee, ei voi olla kokematta sitä kaikille?
Maailma katettu pöytä, siinä näet nälkäsi.
Jos tahto on vapaa, voiko se olla sinun?
(teoksesta Muistikirja, 1969)
Erakon pitkän iän salaisuus: ei nähnyt kenenkään kuolevan.
Tarpeeton pyyhitään yli.
Ilo on hyvä johdattaja, se on käynyt jo siellä, minne ollaan menossa.
(teoksesta Maailmat lumen vesistöissä, 1978)
Tyhjä on hauta ja taivasta myöten auki.
Kulkee kuin suojaisi polkua sateelta vanhus tuolla.
Aika pysähtyy missä vain niille, joita se ei sido.
(teoksesta Silmänkantama, 1984)
Älä nyrkkiä, heristä korvia.
Pölkkypäät, että minä näen teissä jumalankuvat.
Siitä mistä vaikenee tulee nähdyksi sana.
(teoksesta Tuoreessa muistissa kevät, 1987)
Aforismit © Mirkka Rekola
Valokuva / Photo © Sami Feiring (Aug 2006)
27.6.2009
Mirkka Rekola
Tunnisteet:
aika,
ajattelu,
ilo,
kuolema,
syrjäytyminen,
uskonto,
vanheneminen,
vapaus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti