30.6.2009

Virpi Alanen





Voinko puhua juurista, jos kohde ei suostu enää olemaan puu?

Kysymysmerkkien kauniita vauvankalloja minä silitän kynäni kärjellä.

Vaikuttavimpia ovat ne ansioluettelot, joissa on ajettu lastenrattailla uran sirpaleiden yli.

Tyhjyyttään ammottaa jokainen hetki, eheytymättömällä elämäntanssilla täytettävä.

Lopuksi et enää auo suutasi ja yritä kujertaa, vaan sanot. Ja muutut mullaksi.


Aforismit © Virpi Alanen

Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2009)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti