Esko Laaksonen

 

 

 

 

 

 

 

Katsomme toisiamme suoraan silmälappuihin. 

 

Demokratia on lähtöisin kansasta, mutta päässyt sittemmin parempiin piireihin.

 

Näkymättömän käden vakiovaruste: nyrkkirauta.

 

On asioita joista ei julkisuudessa tiedetä mitään, sillä ne kuuluvat avoimelle sektorille.

 

Ensin ihmiset sysätään marginaaliin ja sitten kauhistellaan ääri-ilmiöitä.

 

Tukholman syndrooma: useimpien vaalitulosten selittäjä.

 

Toisinajattelijaa aletaan kumartaa heti, kun hänet on saatu naulittua ristille.

 

Jokainen haluaa jättää maailmaan jälkensä. Siivota saa joku muu.

 

Kun ahneudesta tehdään hyve, tulee kohtuudesta synti.

 

Toisilla kamppailu toimeentulosta, toisilla elintasosta.

 

Vain yksi toive elämäni tarinalta: kunpa ei loppuisi kovin jännittävään kohtaan.

 

 

Aforismit © Esko Laaksonen

Valokuvat © Sami Feiring (toukokuu 2015, Lasipalatsin edusta, Helsinki)

 

 

Mauri Lavonen

Kuolema on ateistille piste. Kristitylle kaksoispiste.

Ilonkyyneleet pyyhitään, surunkyyneleet eletään pois.

Jos kuolema kolkuttaa kantapäillä, vauhdin lisääminen saattaa pahentaa tilannetta.

(teoksesta Elämä pakenee, viisaus pysyy, 1998)


Moni kadehtii itseään viisaampia. Minä kysyn heiltä neuvoa.

Jos rakkauskirje muistuttaa anomusta, se saatetaan hylätä.

Luonnonlahjakkuus harvoin myöntää olevansa luonnonoikun lähisukulainen.

(teoksesta Ratsasta kanssani aamuun, 1999)


Nuoret rakastavaiset eivät osaa kuvitellakaan, kuinka hiillos lämmittää.

Vammaisuus on kaikkein kiusallisinta terveille.

Valta sokaisee ja jatkuvat aplodit tekevät kuuroksi.

(teoksesta Sylin lämpöä ja hengen paloa, 2002)


Moni markkinarako on osoittautunut ansaksi.

Älä julista tehneesi parannusta, vaan anna sen näkyä teoissasi.

Elämä ei tartu sinuun, ellet sinä tartu elämään.

(aiemmin julkaisemattomia)


Aforismit © Mauri Lavonen

Valokuva © Sami Feiring (Aug 2010)

Johannes Ojansuu

Kysymyksien tarkoitus on valo. Vastaukset loistavat poissaolollaan.

Valo ilman varjoja. Autiomaa.

Me etsimme aitoa, alkuperäistä. Tähän perustuu ihmisen kaikki teeskentely.

Halusi kuolla, mutta pienissä erissä.

Totuuden luonne. Viimeistä huutoa.

Rivikansanedustaja: miten osuva termi se onkaan. Poliittiset sulkeiset.

Enemmistöjen moraalioppi. Mahdollisimman paljon hyvää tarpeeksi monille.


Aforismit © Johannes Ojansuu

Valokuvat / Photos © Sami Feiring (Dec 2009)

Anne Hänninen

Me särjetyt, me viiltävät.

Sanat ovat peittäneet kaiken kuin kukat: arkku on laskettu jo.

Nimeämisten tarkat taakat: eivät selvitä mitään.

Pyristelet verkossa: luo tunteen elävyydestä.

Tähti on vapaa omalla radallaan, ei suistuneena?

Elämä menee vääriin kuvitelmiin oikeasta.

Hipaisenko vainajien unia kun näitä ajatuksia ilmestyy?

Vilpittömyys esittäköön ilveilijää tai pidetään narrina.

Muut antavat sinulle kasvot. Kukaan ei anna sinulle itseäsi.

Jalanjäljissäni menneet, jatkan tiettömyyttä.

(eri teoksista)


Aforismit © Anne Hänninen

Valokuvat / Photos © Sami Feiring (Aug 2009)

Kari Hongisto

Kun mukavuudenhalu määrää, kenelläkään ei ole enää mukavaa.

Kuolemantuomioon sisältyy ajatus, että tuomittu ottaa opikseen.

Puhutaan ekoterrorismista vain silloin kun kettu vapautetaan.

Voitto on varma kilpaillessamme toisemme hengiltä.

Sivistyksen aukoista avautuvat laajat näköalat.

Aforismit © Kari Hongisto

Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2006)

Markku Envall

Hän rakasti Bachia tulevaisuuden musiikkina. Bach oli ainoa varma asia, jonka hän siitä tiesi.

Murtaudu ulos vankilasta, joka hetki.

Luulet käyttäväsi konetta. Kone käyttää sinua.

Tekijän ovella koputtaa aikoja. Se tarjoutuu pysyväksi sijaiseksi.

Sitä paheksutaan, joka syö pöydässä niin paljon, että toinen jää ilman. Ei sitä, joka tekee saman maailmassa.

(teoksesta Rakeita, 1983)



Ylläpidä riippuvuutta monista. Se on ainoa ja suhteellinen vapaus.

Puhtaus ei ole vain toden sanomista. Se on myös valheen kuuntelemattomuutta.

Rakkauden ensimmäisessä portaassa lukee "minä tahdon", viimeisessä "maailma on".

Nykyajan pahin asia on tulevaisuuden uhat. Toiseksi pahin, että ne toteutuvat nyt.

Moraalisen tajun heräämistä kutsutaan demoralisoitumiseksi, kun kyseessä ovat sotilaat.

(teoksesta Pahojen henkien historia, 1986)



Etenen, sillä muistini on lyhyempi kuin kehä jota kierrän.

Kelkasta voi pudota myös sen eteen. Seniiliys ilmetä intona seurata aikaa.

Kettu kanatarhan, ihminen paratiisin, teollisuus ympäristön vartijana.

Jos kaikki ihmiset heitettäisiin mereen, meret alkaisivat heti puhdistua.

Valoa kohti kuljet niin kuin kevät, jos uskallat katsoa.

(teoksesta Samurai nukkuu, 1989)



Aatteiden liioittelijoilla ja vääristelijöillä on arvonsa. Heihin viittaamalla ne torjutaan.

Kärsimätön lyö, tappaakin. Kärsivällinen katsoo vierestä, kun maailma tekee sen.

Taistelu hävitään kun se aloitetaan. Sopijaan verrattuna niin häviäjä kuin voittaja ovat raatoja väkivallan jäljiltä.

Niin paljon järjestystä kuin välttämätöntä. Niin paljon vapautta kuin mahdollista.

Kun uudistaminen haittaa enemmän kuin hyödyttää, maailma alkaa olla valmis.

(teoksesta Uni palaa rikospaikalle, 1991)



Kun tieto vaihtuu uskoon, varmuus puolittuu, mutta väittämisen voima kaksinkertaistuu.

Instituutio ei pyydä anteeksi. Se vaihtaa puheenaihetta, esityslistaa, lopulta henkilöstöä.

Aatteellisessa liikkeessä ei kytkykauppaa ole kielletty.

Media tekee galluptutkimuksen. Tykistön tiedustelu raportoi iskujen tulokset.

Kuuset jäävät ennalleen kun lähdet. Sinä et, kun kuuset lähtevät.

(teoksesta Kivestä, valosta ja hyvästä teoriasta, 1994)



Kilpikonna voittaa Akhilleuksen tien tuntemuksessa.

Kerran, kahdesti voit luoda nahkasi. Kolmas kerta nylkee sinut.

Edistys ei poista epäkohtia, mutta kasvattaa valikoimaa.

Kun muuta mitataan rahalla, millä rahaa mitataan?

Kirjoittaminen, maailman rakastamisen valitsemista, aina.

(teoksesta Ja Job antaa anteeksi, 2005)



Emme osta tarpeiden tyydyttäjiä, ostamme riippuvuuksien ylläpitäjiä.

Liikenne niin vilkasta, että lapset on vietävä kouluun autolla.

Jos Jumala loi maailman, hänestä se kertoo, jos työ tekijästään.

Elämme kuin meillä olisi kaksi elämää, joista ensimmäisen käytämme resurssin hankintaan.

Kerätään viimeisiä sanoja. Heidän, ei heille.

(teoksesta Tanssia neulankärjellä, 2008)



Aforismit © Markku Envall

Valokuvat / Photos © Sami Feiring (May 2009)

Virpi Alanen

Voinko puhua juurista, jos kohde ei suostu enää olemaan puu?

Kysymysmerkkien kauniita vauvankalloja minä silitän kynäni kärjellä.

Vaikuttavimpia ovat ne ansioluettelot, joissa on ajettu lastenrattailla uran sirpaleiden yli.

Tyhjyyttään ammottaa jokainen hetki, eheytymättömällä elämäntanssilla täytettävä.

Lopuksi et enää auo suutasi ja yritä kujertaa, vaan sanot. Ja muutut mullaksi.


Aforismit © Virpi Alanen

Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2009)

Toivo Laakso

Tämä sairauskohtauksen kaltainen onnentila.

Sinä epäonnen kolhima, taasko arpaan luotat?

Kahta puuttuu, tyhjä ja täysi.

Se mikä näkyy on lavastusta, muuta älä mieti.

Kuoltuaan hän muuttui valokuvaksi jota hänestä ei otettu.

(teoksesta Kuin ensi kesä, 2005)


Aforismit © Toivo Laakso

Valokuva / Photo © Sami Feiring (April 2008)

Raimo Koivistoinen

Nyt saavat noidat vapaasti kaupata palveluksiaan, ennen heidät ymmärrettiin polttaa.

Meillä on yhteistä kuin tukeilla koskessa.

Avioliitto on saman vuoren valloittamista yhä uusia reittejä keksien.

Kansat ovat veljet keskenään, Kain ja Abel.

Heiluttelen setelinippua ja se minua.

Kenet elämä särkee, hänet kuolema korjaa.

(kolme ensimmäistä aforismia teoksesta Lasinen labyrintti (2000), muut aiemmin julkaisemattomia)


Aforismit © Raimo Koivistoinen

Valokuvat / Photos © Sami Feiring (June 2006, April 2008)

Mirkka Rekola

Älä tee kuvaa. Kaikki on.

Sinä sanot sitä kuolemaksi, se sanoo sinua siksi.

Suukapula kiertää, tauti leviää.

Enemmän jalat maassa, sinä sanot. Haudata sinä minut haluat.

Missä se on, kun yksikään joka sen kokee, ei voi olla kokematta sitä kaikille?

Maailma katettu pöytä, siinä näet nälkäsi.

Jos tahto on vapaa, voiko se olla sinun?

(teoksesta Muistikirja, 1969)



Erakon pitkän iän salaisuus: ei nähnyt kenenkään kuolevan.

Tarpeeton pyyhitään yli.

Ilo on hyvä johdattaja, se on käynyt jo siellä, minne ollaan menossa.

(teoksesta Maailmat lumen vesistöissä, 1978)



Tyhjä on hauta ja taivasta myöten auki.

Kulkee kuin suojaisi polkua sateelta vanhus tuolla.

Aika pysähtyy missä vain niille, joita se ei sido.

(teoksesta Silmänkantama, 1984)



Älä nyrkkiä, heristä korvia.

Pölkkypäät, että minä näen teissä jumalankuvat.

Siitä mistä vaikenee tulee nähdyksi sana.

(teoksesta Tuoreessa muistissa kevät, 1987)



Aforismit © Mirkka Rekola

Valokuva / Photo © Sami Feiring (Aug 2006)

Arto Seppälä

Kun menee riittävän syvälle metsään, tulee ihminen vastaan.

Lapsi ei puhu luovuudestaan; lintu lentää, kala ui, siinä se.

Silmätikulla on taipumus kasvaa häpeäpaaluksi.

Mene itseesi ja muista käyneesi.

Olisi halunnut valistaa kalaa: Älä karkaa kaiken kauniin perään!

(teoksesta Aika on oravanhammas, 1992)



Merellä maa on lähempänä kuin missään; se on mielessä.

Rakkaani, jos joskus löydät paremman kuin minä, toivottavasti se on se parempi minä!

Usko vie taivaaseen, tieto hädin tuskin Kuuhun.

Nainen odottaa yhdeksän kuukautta, äiti lopun ikäänsä.

Kaikki on mahdollista? Pelottavaa jo ajatuksena.

(teoksesta Unet kuin rakkaus, 1999)



Elinikä pitenee, lapsuus lyhenee.

Hän tarttui hetkeen ja oli pysyvästi koukussa.

Kun elämä painaa polvilleen, siitä ei ole pitkä matka vaakasuoraan.

Urheilulukio vaiko ilmaisulukio? Sota-ajan lapsi sai valita elämän.

Kivuliainta on parantuminen.

(teoksesta Sateenkaari, 2005)

Aforismit © Arto Seppälä

Valokuva / Photo © Sami Feiring (May 2006)