Mauri Lavonen

Kuolema on ateistille piste. Kristitylle kaksoispiste.

Ilonkyyneleet pyyhitään, surunkyyneleet eletään pois.

Jos kuolema kolkuttaa kantapäillä, vauhdin lisääminen saattaa pahentaa tilannetta.

(teoksesta Elämä pakenee, viisaus pysyy, 1998)


Moni kadehtii itseään viisaampia. Minä kysyn heiltä neuvoa.

Jos rakkauskirje muistuttaa anomusta, se saatetaan hylätä.

Luonnonlahjakkuus harvoin myöntää olevansa luonnonoikun lähisukulainen.

(teoksesta Ratsasta kanssani aamuun, 1999)


Nuoret rakastavaiset eivät osaa kuvitellakaan, kuinka hiillos lämmittää.

Vammaisuus on kaikkein kiusallisinta terveille.

Valta sokaisee ja jatkuvat aplodit tekevät kuuroksi.

(teoksesta Sylin lämpöä ja hengen paloa, 2002)


Moni markkinarako on osoittautunut ansaksi.

Älä julista tehneesi parannusta, vaan anna sen näkyä teoissasi.

Elämä ei tartu sinuun, ellet sinä tartu elämään.

(aiemmin julkaisemattomia)


Aforismit © Mauri Lavonen

Valokuva © Sami Feiring (Aug 2010)

Johannes Ojansuu

Kysymyksien tarkoitus on valo. Vastaukset loistavat poissaolollaan.

Valo ilman varjoja. Autiomaa.

Me etsimme aitoa, alkuperäistä. Tähän perustuu ihmisen kaikki teeskentely.

Halusi kuolla, mutta pienissä erissä.

Totuuden luonne. Viimeistä huutoa.

Rivikansanedustaja: miten osuva termi se onkaan. Poliittiset sulkeiset.

Enemmistöjen moraalioppi. Mahdollisimman paljon hyvää tarpeeksi monille.


Aforismit © Johannes Ojansuu

Valokuvat / Photos © Sami Feiring (Dec 2009)

Anne Hänninen

Me särjetyt, me viiltävät.

Sanat ovat peittäneet kaiken kuin kukat: arkku on laskettu jo.

Nimeämisten tarkat taakat: eivät selvitä mitään.

Pyristelet verkossa: luo tunteen elävyydestä.

Tähti on vapaa omalla radallaan, ei suistuneena?

Elämä menee vääriin kuvitelmiin oikeasta.

Hipaisenko vainajien unia kun näitä ajatuksia ilmestyy?

Vilpittömyys esittäköön ilveilijää tai pidetään narrina.

Muut antavat sinulle kasvot. Kukaan ei anna sinulle itseäsi.

Jalanjäljissäni menneet, jatkan tiettömyyttä.

(eri teoksista)


Aforismit © Anne Hänninen

Valokuvat / Photos © Sami Feiring (Aug 2009)

Arno Kotro

Älä polta lippuja. Kaada tangot.

Tietä voi näyttää myös antamalla sitä.

Rakasta itseäsi, mutta tee se sinua rakastavien kautta.

Ruoho ei ole vihreintä siellä missä aita on matalin.

Ei pahinta se että ei voi elää näin. Vaan se että voi.

Mikä rakentavampaa kuin sydämen purkaminen?

Henkinen kasvu? Ensin ennakkoluulojen vanki, nyt jälkiluulojen vartija.

Etsin teitä itsestäni ulos. Juuri teitä.

Kun miettii ajan kanssa, ei ole yksin.

 

Aforismi on ainoa ismi, joka kaatuu liikaan kannatukseen.

 
(teoksesta Pysäytyskuvia (2004), paitsi kolme viimeistä aforismia aiemmin julkaisemattomia)
Aforismit © Arno Kotro

Valokuvat / Photos © Sami Feiring (Aug 2009)

Virpi Alanen

Voinko puhua juurista, jos kohde ei suostu enää olemaan puu?

Kysymysmerkkien kauniita vauvankalloja minä silitän kynäni kärjellä.

Vaikuttavimpia ovat ne ansioluettelot, joissa on ajettu lastenrattailla uran sirpaleiden yli.

Tyhjyyttään ammottaa jokainen hetki, eheytymättömällä elämäntanssilla täytettävä.

Lopuksi et enää auo suutasi ja yritä kujertaa, vaan sanot. Ja muutut mullaksi.


Aforismit © Virpi Alanen

Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2009)

Lauri Sallinen

Aito rakkaus ei maksa mitään, mutta kopiot siitä ovat kalliita.

Ideologia leimahtaa kunnolla tuleen vasta silloin, kun sille löytyy kylliksi sammuttajia.

Kuka näyttelee elämässään, on itselleen sivuroolissa.

Älä kiertele totuutta tai valhe piirittää sinut.

Elämä on tie taivaaseen, taivas on tie elämään.

(teoksesta Hiljaisuudella on ääni, 2002)



Haemme suuntaa kun emme löydä syvyyttä.

Väistele kysymyksiä – ja ne osuvat tarkimmin.

Tyhmä on aseeton, mutta viisas ei hyökkää.

Tyydy vähään, siitä on pula.

Jos näet arvottoman ihmisen, olet sellainen.

(teoksesta Unet ovat herääviä, 2003)



Vain se mikä liikuttaa meitä, voi meidät pysäyttää.

Ihminen juoksee unelmiensa kannoilla.

Joka tekee työtä miettien koko ajan muuta, tekee tosiaan työtä.

Kaikki kyyneleet eivät löydä kanavia.

Lakkaamme ajattelemasta, jos siihen tulee liikaa syytä.

(teoksesta Alastomuuteen puettu, 2004)

Aforismit © Lauri Sallinen

Valokuva / Photo © Sami Feiring (April 2008)

Eero Suvilehto

Katsoi peiliin ja näki siellä tutun pyövelin.

Orjuus lakkautettu! Sillä on nyt uusi nimi.

Jumalten hännystelijöitä ei pidä luulla enkeleiksi.

Jokainen aikakausi luo niin pyhiä arvoja, että ne oikeuttavat sen rikokset.

Hyväntekijöiden saamattomuus ja pahantekijöiden ahkeruus ovat järkyttävässä tasapainossa.

Aarteita paljon mutta löytäjät harvassa.

Lapset ovat ihmiskunnan yritys viisastua.

(teoksesta Yksinäiset jumalat, 1993)



Kovat markkinat, kun myydään köyttä omaankin kaulaan.

Myytti yksilöstä pitää lauman läjässä.

Jumalat lähtivät. Jäi markkinavoimien armo.

Ei niin pahaa, etteikö jotain virallista hyvää.

Pitkälle pääsi mies elämässään, ei iloon asti.

Viikonloppuromansseja luonnon kanssa. Kukahan pettää ketä?

Jokainen helvettinsä sisustusarkkitehti.

(teoksesta Avattava varovasti, 1998)



Luovuuden metsästäjät sen helposti tappavat.

Hyvä nyrkkisääntö: jätä lyömättä.

Kasvoja kaupataan, kun ajatus ei myy.

Jos taivaskin valtakunta, kiitos ei.

Vallan liepeillä ja välistä helmankin alla.

Tekojesi verran elämän vieraskirjaan kirjoitat

Jäätiköt sulavat. Vielä löytyisi pala hattuun.

(teoksesta Kysyi sammakko tietä, 2007)



Aforismit © Eero Suvilehto

Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2007)

Paula Sainio

Elämä ei muistuta niinkään jatkokertomusta kuin kertausharjoitusta.

Kaikilla maailman ihmisillä pitäisi olla elämisen oikeus. Toisilla vain näyttää olevan siihen etuoikeus.

Muista: kiitollisuudenvelan voi maksaa kenelle hyvänsä lähimmäiselle.

Toinen ei ymmärrä. Toinen ei halua ymmärtää. Jälkimmäistä kavahdan.

Hyvä ystävä tulee kyllin lähelle kuullakseen, mutta pysyy kyllin kaukana nähdäkseen.

Maailmanparantaja on mielettömän tehtävän edessä. Ja niin mielekkään.

Meidän on suostuttava maksamaan siitä, että saamme tulevaisuudessakin nauttia kauniista luonnosta aivan ilmaiseksi.

On ihmisiä, jotka käyvät katkeruudella – ja päästöt ovat hirvittävät.

Kun kannamme vastuuta kaukana olevista, heistä tulee meille läheisiä.

(aforismit teoksista Avainsanoja (aforismit 1-4, 1987), Arkisanoja (5, 1989), Saatesanoja (6-7, 1991) ja Sellaiseksi kuin olet (8-9, 1999))



Aidon ihmisen ei tarvitse näytellä – mutta ei myöskään istua katsomossa.

Ota oppia lumisateesta. Se muuttaa maailman, mutta ei pidä ääntä itsestään.

Katumalla ei muuteta menneisyyttä, vaan tulevaisuutta.

Anna vihan välähtää, mutta älä jätä valoja päälle.

Kun olet antanut kaikkesi, huomaat, että sinulla on vielä kaikki tallella.

(aiemmin julkaisemattomia)



Aforismit © Paula Sainio

Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2007)

Mariitta Hämäläinen

Lipomisesta tunnistat käärmeen.

Syrjäytyneen elämänkaari: päiväkodista yömajaan.

Kala syö, isä juo, äiti kääntää toisenkin poskensa.

Kortti kertoo kohtalosi. Älä unohda tunnuslukua.

Punnittua puhetta. Kenen vaakakupissa?

Piste aloittaa uuden lauseen.


Aforismit © Mariitta Hämäläinen

Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2006)

Raimo Koivistoinen

Nyt saavat noidat vapaasti kaupata palveluksiaan, ennen heidät ymmärrettiin polttaa.

Meillä on yhteistä kuin tukeilla koskessa.

Avioliitto on saman vuoren valloittamista yhä uusia reittejä keksien.

Kansat ovat veljet keskenään, Kain ja Abel.

Heiluttelen setelinippua ja se minua.

Kenet elämä särkee, hänet kuolema korjaa.

(kolme ensimmäistä aforismia teoksesta Lasinen labyrintti (2000), muut aiemmin julkaisemattomia)


Aforismit © Raimo Koivistoinen

Valokuvat / Photos © Sami Feiring (June 2006, April 2008)

Olavi Ilén

Ennen kirja teki julkimon, nyt on päinvastoin.

Hyvän päivän tutuista ei ole pahan päivän varalle.

Kaksi kypsymistä kaipaavaa: metsästäjä ja saalis.

Vain jakamalla säilyy kokonaisena.

Kotipihan koivu – aina katseluetäisyydellä.


Aforismit © Olavi Ilén

Valokuvat / Photos © Sami Feiring (June 2009)