Anne Hänninen

Me särjetyt, me viiltävät.

Sanat ovat peittäneet kaiken kuin kukat: arkku on laskettu jo.

Nimeämisten tarkat taakat: eivät selvitä mitään.

Pyristelet verkossa: luo tunteen elävyydestä.

Tähti on vapaa omalla radallaan, ei suistuneena?

Elämä menee vääriin kuvitelmiin oikeasta.

Hipaisenko vainajien unia kun näitä ajatuksia ilmestyy?

Vilpittömyys esittäköön ilveilijää tai pidetään narrina.

Muut antavat sinulle kasvot. Kukaan ei anna sinulle itseäsi.

Jalanjäljissäni menneet, jatkan tiettömyyttä.

(eri teoksista)


Aforismit © Anne Hänninen

Valokuvat / Photos © Sami Feiring (Aug 2009)

Virpi Alanen

Voinko puhua juurista, jos kohde ei suostu enää olemaan puu?

Kysymysmerkkien kauniita vauvankalloja minä silitän kynäni kärjellä.

Vaikuttavimpia ovat ne ansioluettelot, joissa on ajettu lastenrattailla uran sirpaleiden yli.

Tyhjyyttään ammottaa jokainen hetki, eheytymättömällä elämäntanssilla täytettävä.

Lopuksi et enää auo suutasi ja yritä kujertaa, vaan sanot. Ja muutut mullaksi.


Aforismit © Virpi Alanen

Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2009)