Näytetään tekstit, joissa on tunniste ympäristö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ympäristö. Näytä kaikki tekstit
22.6.2015
Hanna-Leena Ylinen
Jos
metsän tehtävä on elättää omistajansa, miten selviävät ne, jotka tarvitsevat
metsää elääkseen?
Rohkeat
kyseenalaistavat kulutuksen, rohkeimmat tuotannon.
Luonnonsuojelu
on vapaaehtoistyötä, hävittäminen työtä.
Onnistunut
joukkotiedotus: kaikilla samat ajatukset.
Kuville
kumartaminen on tärkeä kansalaistaito.
Politiikkaa
tarvitaan, jotta vääryydet voisivat tapahtua demokraattisesti.
Kunnia
on jaettava kiireellä, etteivät perusteet ehdi vanheta.
Et
voi pudottaa minua. Olen jo siellä.
Vaarallisin
ihminen on kohdattava ensimmäiseksi.
Lapsen
harha: aikuisena saan päättää itse.
Tulevaisuudessa
voi katua näitä päiviä, jotka kuluvat kadotettujen mahdollisuuksien
murehtimiseen.
Aforismit
© Hanna-Leena Ylinen
Valokuvat
© Sami Feiring (toukokuu 2015, Meri-Rastila, Helsinki; ensimmäisen kuvan taustalla Meri-Rastilan pirunpelto)
Tunnisteet:
kulutus,
lapsi ja lapsuus,
markkinatalous,
media,
metsä,
politiikka,
syrjäytyminen,
tulevaisuus,
tuotanto,
yhteiskunta,
ympäristö
Esko Laaksonen
Katsomme
toisiamme suoraan silmälappuihin.
Demokratia
on lähtöisin kansasta, mutta päässyt sittemmin parempiin piireihin.
Näkymättömän
käden vakiovaruste: nyrkkirauta.
On
asioita joista ei julkisuudessa tiedetä mitään, sillä ne kuuluvat avoimelle
sektorille.
Ensin
ihmiset sysätään marginaaliin ja sitten kauhistellaan ääri-ilmiöitä.
Tukholman
syndrooma: useimpien vaalitulosten selittäjä.
Toisinajattelijaa
aletaan kumartaa heti, kun hänet on saatu naulittua ristille.
Jokainen
haluaa jättää maailmaan jälkensä. Siivota saa joku muu.
Kun
ahneudesta tehdään hyve, tulee kohtuudesta synti.
Toisilla
kamppailu toimeentulosta, toisilla elintasosta.
Vain
yksi toive elämäni tarinalta: kunpa ei loppuisi kovin jännittävään kohtaan.
Aforismit
© Esko Laaksonen
Valokuvat
© Sami Feiring (toukokuu 2015, Lasipalatsin edusta, Helsinki)
Tunnisteet:
ahneus,
ajattelu,
elintaso,
kuolema,
köyhyys,
talouselämä,
tieto ja totuus,
vaalit,
valta,
yhteiskunta,
ympäristö
22.11.2009
Markku Viitasalo

Synnittömiä riittää mutta ei virheettömiä kiviä.
Totuus ehtii paikalle yleensä vasta sen julistajien lähdettyä.
Mitä puhtaampi oppi sitä likaisempi puhtaanapito.
Haluamme vain sen, mikä meille kuuluu eli sen, minkä haluamme.
Tulevat jälkijunassa ja sanovat olevansa vetureita.
Työ vaiettiin mutta virhe sai innostuneen vastaanoton.
Ekoturismia ovat vain viimeiset matkat.
Aforismit © Markku Viitasalo
Valokuva / Photo © Sami Feiring (Oct 2009)
13.9.2009
Hannu Pulkkinen

Oravanpyörä näyttää läheltä katsoen tikapuilta.
Mikä aika on tämä, kun säästä puhuminen on maailmanlopun julistusta.
Menestysohjelman resepti: tehdään televisiosta avaimenreikä.
Monikin näkisi Jumalan, ellei olisi pappi edessä.
Sota ei ratkaise maailman ongelmia. Aina joku jää kuitenkin henkiin.
Aforismit © Hannu Pulkkinen
Valokuva / Photo © Sami Feiring (Sep 2009)
Tunnisteet:
kiire,
markkinatalous,
media,
sota ja rauha,
uskonto,
ympäristö
27.7.2009
Eino Vastaranta

Kolkuttavalle avataan. Poikkeuksena omatunto.
Taivaan sini silmissä.
Olemme kaikki samassa veneessä, sanovat soutajille.
Kun vaadit muutosta, aloittavat sen sinusta.
Sotilas tottelee käskyjä. Yhdeksää.
Kuolema pitää toimittajan hengissä.
Viisasten juoma, syö aivosoluja.
Kysyivät mitä suomalaisuus on. Näytin kieltä.
Kävi eläintarhassa katselemassa petoja, jotka katselevat häkkieläimiä.
Puhuvat ongelmajätteestä. Sanoisivat reilusti ihminen.
Luonnon, eläinten, lasten, köyhien, puolustuskyvyttömien suojelijoita sanovat toisinajattelijoiksi. Pistääkö ajattelemaan?
Juuristaan pääsee eroon vasta mullan alla.
Aforismit © Eino Vastaranta
Valokuva / Photo © Sami Feiring (July 2009)
Tunnisteet:
alkoholi,
menneisyys,
politiikka,
sota ja rauha,
Suomi ja suomalaisuus,
uskonto,
ympäristö
2.7.2009
Kari Hongisto

Kun mukavuudenhalu määrää, kenelläkään ei ole enää mukavaa.
Kuolemantuomioon sisältyy ajatus, että tuomittu ottaa opikseen.
Puhutaan ekoterrorismista vain silloin kun kettu vapautetaan.
Voitto on varma kilpaillessamme toisemme hengiltä.
Sivistyksen aukoista avautuvat laajat näköalat.
Aforismit © Kari Hongisto
Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2006)
Tunnisteet:
kilpailu,
kuolema,
oikeuslaitos,
sivistys,
ympäristö
30.6.2009
Markku Envall


Hän rakasti Bachia tulevaisuuden musiikkina. Bach oli ainoa varma asia, jonka hän siitä tiesi.
Murtaudu ulos vankilasta, joka hetki.
Luulet käyttäväsi konetta. Kone käyttää sinua.
Tekijän ovella koputtaa aikoja. Se tarjoutuu pysyväksi sijaiseksi.
Sitä paheksutaan, joka syö pöydässä niin paljon, että toinen jää ilman. Ei sitä, joka tekee saman maailmassa.
(teoksesta Rakeita, 1983)
Ylläpidä riippuvuutta monista. Se on ainoa ja suhteellinen vapaus.
Puhtaus ei ole vain toden sanomista. Se on myös valheen kuuntelemattomuutta.
Rakkauden ensimmäisessä portaassa lukee "minä tahdon", viimeisessä "maailma on".
Nykyajan pahin asia on tulevaisuuden uhat. Toiseksi pahin, että ne toteutuvat nyt.
Moraalisen tajun heräämistä kutsutaan demoralisoitumiseksi, kun kyseessä ovat sotilaat.
(teoksesta Pahojen henkien historia, 1986)
Etenen, sillä muistini on lyhyempi kuin kehä jota kierrän.
Kelkasta voi pudota myös sen eteen. Seniiliys ilmetä intona seurata aikaa.
Kettu kanatarhan, ihminen paratiisin, teollisuus ympäristön vartijana.
Jos kaikki ihmiset heitettäisiin mereen, meret alkaisivat heti puhdistua.
Valoa kohti kuljet niin kuin kevät, jos uskallat katsoa.
(teoksesta Samurai nukkuu, 1989)
Aatteiden liioittelijoilla ja vääristelijöillä on arvonsa. Heihin viittaamalla ne torjutaan.
Kärsimätön lyö, tappaakin. Kärsivällinen katsoo vierestä, kun maailma tekee sen.
Taistelu hävitään kun se aloitetaan. Sopijaan verrattuna niin häviäjä kuin voittaja ovat raatoja väkivallan jäljiltä.
Niin paljon järjestystä kuin välttämätöntä. Niin paljon vapautta kuin mahdollista.
Kun uudistaminen haittaa enemmän kuin hyödyttää, maailma alkaa olla valmis.
(teoksesta Uni palaa rikospaikalle, 1991)
Kun tieto vaihtuu uskoon, varmuus puolittuu, mutta väittämisen voima kaksinkertaistuu.
Instituutio ei pyydä anteeksi. Se vaihtaa puheenaihetta, esityslistaa, lopulta henkilöstöä.
Aatteellisessa liikkeessä ei kytkykauppaa ole kielletty.
Media tekee galluptutkimuksen. Tykistön tiedustelu raportoi iskujen tulokset.
Kuuset jäävät ennalleen kun lähdet. Sinä et, kun kuuset lähtevät.
(teoksesta Kivestä, valosta ja hyvästä teoriasta, 1994)
Kilpikonna voittaa Akhilleuksen tien tuntemuksessa.
Kerran, kahdesti voit luoda nahkasi. Kolmas kerta nylkee sinut.
Edistys ei poista epäkohtia, mutta kasvattaa valikoimaa.
Kun muuta mitataan rahalla, millä rahaa mitataan?
Kirjoittaminen, maailman rakastamisen valitsemista, aina.
(teoksesta Ja Job antaa anteeksi, 2005)
Emme osta tarpeiden tyydyttäjiä, ostamme riippuvuuksien ylläpitäjiä.
Liikenne niin vilkasta, että lapset on vietävä kouluun autolla.
Jos Jumala loi maailman, hänestä se kertoo, jos työ tekijästään.
Elämme kuin meillä olisi kaksi elämää, joista ensimmäisen käytämme resurssin hankintaan.
Kerätään viimeisiä sanoja. Heidän, ei heille.
(teoksesta Tanssia neulankärjellä, 2008)
Aforismit © Markku Envall
Valokuvat / Photos © Sami Feiring (May 2009)
Tunnisteet:
aatteet,
ahneus,
ihmissuhteet,
kehitys,
kirjoittaminen,
kuolema,
markkinointi,
media,
musiikki,
sota ja rauha,
tieto ja totuus,
tulevaisuus,
uskonto,
vapaus,
ympäristö
28.6.2009
Marko Laihinen
Älä anna kalaa tai leipää, vaan myy opetus oman onnen onkijaksi.
Hyvällä tuulella ollessaan variskin lentää kuin haukka.
En katso enää luonto-ohjelmia, ne kertovat nykyään vain ihmisestä.
Kohta seitsemän miljardia samalla aurinkoisella kivellä, emmekä vieläkään kosketa toisiamme.
Muistikuvat ovat aina tärähtäneitä.
Aforismit © Marko Laihinen
Valokuva / Photo © Sami Feiring (April 2007)
Eero Suvilehto

Katsoi peiliin ja näki siellä tutun pyövelin.
Orjuus lakkautettu! Sillä on nyt uusi nimi.
Jumalten hännystelijöitä ei pidä luulla enkeleiksi.
Jokainen aikakausi luo niin pyhiä arvoja, että ne oikeuttavat sen rikokset.
Hyväntekijöiden saamattomuus ja pahantekijöiden ahkeruus ovat järkyttävässä tasapainossa.
Aarteita paljon mutta löytäjät harvassa.
Lapset ovat ihmiskunnan yritys viisastua.
(teoksesta Yksinäiset jumalat, 1993)
Kovat markkinat, kun myydään köyttä omaankin kaulaan.
Myytti yksilöstä pitää lauman läjässä.
Jumalat lähtivät. Jäi markkinavoimien armo.
Ei niin pahaa, etteikö jotain virallista hyvää.
Pitkälle pääsi mies elämässään, ei iloon asti.
Viikonloppuromansseja luonnon kanssa. Kukahan pettää ketä?
Jokainen helvettinsä sisustusarkkitehti.
(teoksesta Avattava varovasti, 1998)
Luovuuden metsästäjät sen helposti tappavat.
Hyvä nyrkkisääntö: jätä lyömättä.
Kasvoja kaupataan, kun ajatus ei myy.
Jos taivaskin valtakunta, kiitos ei.
Vallan liepeillä ja välistä helmankin alla.
Tekojesi verran elämän vieraskirjaan kirjoitat
Jäätiköt sulavat. Vielä löytyisi pala hattuun.
(teoksesta Kysyi sammakko tietä, 2007)
Aforismit © Eero Suvilehto
Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2007)
Tunnisteet:
elämä,
ilo,
lapsi ja lapsuus,
maailma,
markkinatalous,
media,
orjuus,
tulevaisuus,
uskonto,
valta,
väkivalta,
yksilöllisyys,
ympäristö
Pauli Luoma


Näinä aikoina valheen vastakohta on hiljaisuus.
Joudumme sutena määkimään.
Muutama outo ihminen suu pirunkierteellä meidän kaikkien puolesta.
Ei köyhä ymmärrä asemaansa, heitä on eniten.
Nähdä ihminen hyödyllisenä: hän tulee pelastamaan maailman, jonka aiheutti.
(teoksesta Kyynluita, 2004)
Valta kiikaroi, suurimmat vääryydet ovat kontaktilajeja.
Politiikka paras tunnelmavalaisin.
Ylikansoittumisen vastustaja uskoo elämään.
Saatana tunnustaa ihmisen kokonaan, Jumala pirunhännän verran.
Tikka naputtaa puuta kuin otsaa. Olen luonnonystävä, mutta en näin paljon.
(teoksesta Kyynkieli, 2005)
Valkoinen on hain ja julmimman tappajan väri.
Köyhillä verokarhu, rikkailla mesikämmen.
Vain harhaluoti laulaa.
Kansalla ei ole valtaa, vain demokratia.
Kantapään kautta, sopiva etenemisnopeus.
(teoksesta Kyyoppi, 2006)
Aforismit © Pauli Luoma
Valokuvat / Photos © Sami Feiring (Oct 2005, Oct 2006)
Tunnisteet:
köyhyys,
politiikka,
syrjäytyminen,
tieto ja totuus,
uskonto,
valhe,
valta,
väestönkasvu,
ympäristö
Paula Sainio

Elämä ei muistuta niinkään jatkokertomusta kuin kertausharjoitusta.
Kaikilla maailman ihmisillä pitäisi olla elämisen oikeus. Toisilla vain näyttää olevan siihen etuoikeus.
Muista: kiitollisuudenvelan voi maksaa kenelle hyvänsä lähimmäiselle.
Toinen ei ymmärrä. Toinen ei halua ymmärtää. Jälkimmäistä kavahdan.
Hyvä ystävä tulee kyllin lähelle kuullakseen, mutta pysyy kyllin kaukana nähdäkseen.
Maailmanparantaja on mielettömän tehtävän edessä. Ja niin mielekkään.
Meidän on suostuttava maksamaan siitä, että saamme tulevaisuudessakin nauttia kauniista luonnosta aivan ilmaiseksi.
On ihmisiä, jotka käyvät katkeruudella – ja päästöt ovat hirvittävät.
Kun kannamme vastuuta kaukana olevista, heistä tulee meille läheisiä.
(aforismit teoksista Avainsanoja (aforismit 1-4, 1987), Arkisanoja (5, 1989), Saatesanoja (6-7, 1991) ja Sellaiseksi kuin olet (8-9, 1999))
Aidon ihmisen ei tarvitse näytellä – mutta ei myöskään istua katsomossa.
Ota oppia lumisateesta. Se muuttaa maailman, mutta ei pidä ääntä itsestään.
Katumalla ei muuteta menneisyyttä, vaan tulevaisuutta.
Anna vihan välähtää, mutta älä jätä valoja päälle.
Kun olet antanut kaikkesi, huomaat, että sinulla on vielä kaikki tallella.
(aiemmin julkaisemattomia)
Aforismit © Paula Sainio
Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2007)
Tunnisteet:
aitous,
ajattelu,
elämä,
katkeruus,
lähimmäiset,
menneisyys,
tulevaisuus,
tunteet,
ympäristö,
ystävyys
Sami Feiring

Kun poliitikot kompastuvat, sotilaat kaatuvat.
Kyllä valtio vähäosaisensa vaatettaa: silmälaput ja pakkopaita.
Valheesta maksetaan enemmän. Totuus on kutsumusala.
Lyhytnäköisellä sokea piste: maapallo.
Jumala antaa pirulle siivet.
Pilvi lipuu veden pintaa, unelmat uppoamattomia.
Etsikää viisautta. Löytäjä saa pitää.
Aforismit © Sami Feiring
Valokuva / Photo © Sami Feiring (Aug 2004)
Tunnisteet:
ajattelu,
markkinointi,
media,
politiikka,
raha,
sota ja rauha,
syrjäytyminen,
tieto ja totuus,
tulevaisuus,
unelmat,
uskonto,
valhe,
ympäristö
27.6.2009
Hannu Hirvonen

Rakkaus on purjehdustermi: noin tuhannen solmun matka.
Muistojen kultareunat. Ei konepesua.
Mies rakentaa perjantaita pulloon. Telakalta lomautettu.
Kansan syvät rivit? Jonoissahan ne.
Ei enää suutareita. Kaikilla lasten tekemät kengät.
Oman pesän likaajako? Minähän siivoan!
Venevajaa, onkivapaa. Meren hiljaisuus.
Aforismit © Hannu Hirvonen
Valokuva / Photo © Sami Feiring (Oct 2007)
Tunnisteet:
alkoholi,
kansa,
lapsi ja lapsuus,
muistot,
rakkaus,
työttömyys,
ympäristö
Arto Seppälä

Kun menee riittävän syvälle metsään, tulee ihminen vastaan.
Lapsi ei puhu luovuudestaan; lintu lentää, kala ui, siinä se.
Silmätikulla on taipumus kasvaa häpeäpaaluksi.
Mene itseesi ja muista käyneesi.
Olisi halunnut valistaa kalaa: Älä karkaa kaiken kauniin perään!
(teoksesta Aika on oravanhammas, 1992)
Merellä maa on lähempänä kuin missään; se on mielessä.
Rakkaani, jos joskus löydät paremman kuin minä, toivottavasti se on se parempi minä!
Usko vie taivaaseen, tieto hädin tuskin Kuuhun.
Nainen odottaa yhdeksän kuukautta, äiti lopun ikäänsä.
Kaikki on mahdollista? Pelottavaa jo ajatuksena.
(teoksesta Unet kuin rakkaus, 1999)
Elinikä pitenee, lapsuus lyhenee.
Hän tarttui hetkeen ja oli pysyvästi koukussa.
Kun elämä painaa polvilleen, siitä ei ole pitkä matka vaakasuoraan.
Urheilulukio vaiko ilmaisulukio? Sota-ajan lapsi sai valita elämän.
Kivuliainta on parantuminen.
(teoksesta Sateenkaari, 2005)
Lapsi ei puhu luovuudestaan; lintu lentää, kala ui, siinä se.
Silmätikulla on taipumus kasvaa häpeäpaaluksi.
Mene itseesi ja muista käyneesi.
Olisi halunnut valistaa kalaa: Älä karkaa kaiken kauniin perään!
(teoksesta Aika on oravanhammas, 1992)
Merellä maa on lähempänä kuin missään; se on mielessä.
Rakkaani, jos joskus löydät paremman kuin minä, toivottavasti se on se parempi minä!
Usko vie taivaaseen, tieto hädin tuskin Kuuhun.
Nainen odottaa yhdeksän kuukautta, äiti lopun ikäänsä.
Kaikki on mahdollista? Pelottavaa jo ajatuksena.
(teoksesta Unet kuin rakkaus, 1999)
Elinikä pitenee, lapsuus lyhenee.
Hän tarttui hetkeen ja oli pysyvästi koukussa.
Kun elämä painaa polvilleen, siitä ei ole pitkä matka vaakasuoraan.
Urheilulukio vaiko ilmaisulukio? Sota-ajan lapsi sai valita elämän.
Kivuliainta on parantuminen.
(teoksesta Sateenkaari, 2005)
Aforismit © Arto Seppälä
Valokuva / Photo © Sami Feiring (May 2006)
Tunnisteet:
häpeä,
ihmissuhteet,
itsetutkiskelu,
kuolema,
lapsi ja lapsuus,
luovuus,
meri,
metsä,
nainen,
rakkaus,
sairaus,
tieto ja totuus,
tunteet,
uskonto,
vanheneminen,
ympäristö,
äitiys
25.6.2009
Olli Hyvärinen
Yksityisiä omaisuuksia tehdään tuhoamalla yhteisiä.
Entäs sitten kun meri nousee, mutta kala ei?
Tupajumit, punkit, sontiaiset ja suolinkaiset tulevat nostamaan joukkokanteen. Jos hyvin käy, ehdin nähdä sen spektaakkelin.
Ostin sulkakynän, kalliilla, en tiedä keneltä.
Jos ihminen on Jumalan kuva, ei tee mieli tutustua.
(Hyvärisen teoksesta Vielä kerran tulee toisenlainen aika, 2006)
Aforismit © Olli Hyvärinen
Valokuvat / Photos © Sami Feiring (Jan 2007, Jan 2007, Dec 2007)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)