Hanna-Leena Ylinen

 

 

 

 

 

 

 

Jos metsän tehtävä on elättää omistajansa, miten selviävät ne, jotka tarvitsevat metsää elääkseen?

 

Rohkeat kyseenalaistavat kulutuksen, rohkeimmat tuotannon.

 

Luonnonsuojelu on vapaaehtoistyötä, hävittäminen työtä.

 

Onnistunut joukkotiedotus: kaikilla samat ajatukset.

 

Kuville kumartaminen on tärkeä kansalaistaito.

 

Politiikkaa tarvitaan, jotta vääryydet voisivat tapahtua demokraattisesti.

 

Kunnia on jaettava kiireellä, etteivät perusteet ehdi vanheta.

 

Et voi pudottaa minua. Olen jo siellä.

 

Vaarallisin ihminen on kohdattava ensimmäiseksi.

 

Lapsen harha: aikuisena saan päättää itse.

 

Tulevaisuudessa voi katua näitä päiviä, jotka kuluvat kadotettujen mahdollisuuksien murehtimiseen.

 

 

 

Aforismit © Hanna-Leena Ylinen

Valokuvat © Sami Feiring (toukokuu 2015, Meri-Rastila, Helsinki; ensimmäisen kuvan taustalla Meri-Rastilan pirunpelto)

 

 

Arto Seppälä

Kun menee riittävän syvälle metsään, tulee ihminen vastaan.

Lapsi ei puhu luovuudestaan; lintu lentää, kala ui, siinä se.

Silmätikulla on taipumus kasvaa häpeäpaaluksi.

Mene itseesi ja muista käyneesi.

Olisi halunnut valistaa kalaa: Älä karkaa kaiken kauniin perään!

(teoksesta Aika on oravanhammas, 1992)



Merellä maa on lähempänä kuin missään; se on mielessä.

Rakkaani, jos joskus löydät paremman kuin minä, toivottavasti se on se parempi minä!

Usko vie taivaaseen, tieto hädin tuskin Kuuhun.

Nainen odottaa yhdeksän kuukautta, äiti lopun ikäänsä.

Kaikki on mahdollista? Pelottavaa jo ajatuksena.

(teoksesta Unet kuin rakkaus, 1999)



Elinikä pitenee, lapsuus lyhenee.

Hän tarttui hetkeen ja oli pysyvästi koukussa.

Kun elämä painaa polvilleen, siitä ei ole pitkä matka vaakasuoraan.

Urheilulukio vaiko ilmaisulukio? Sota-ajan lapsi sai valita elämän.

Kivuliainta on parantuminen.

(teoksesta Sateenkaari, 2005)

Aforismit © Arto Seppälä

Valokuva / Photo © Sami Feiring (May 2006)