Minna-Karoliina Heino

 

 

 

 

Pelto orastaa. Hiirenkorvat kuuntelevat.

Hengähdän ja sadat perhoset lennähtävät.

 

Edellä jäljessäsi, opettaja.

Korvaton kuppikunta.

 

Valjastusta edeltää naruttaminen.

Ohittamaton tarjous: kohtaaminen.

 

Kannan päässä uusi askel.

 

Värjötellä ohikulkevien tuulessa.

 

 

 

Aforismit © Minna-Karoliina Heino

Valokuvat © Sami Feiring (toukokuu 2015, Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha ympäristöineen, Helsinki)

Mauri Lavonen

Kuolema on ateistille piste. Kristitylle kaksoispiste.

Ilonkyyneleet pyyhitään, surunkyyneleet eletään pois.

Jos kuolema kolkuttaa kantapäillä, vauhdin lisääminen saattaa pahentaa tilannetta.

(teoksesta Elämä pakenee, viisaus pysyy, 1998)


Moni kadehtii itseään viisaampia. Minä kysyn heiltä neuvoa.

Jos rakkauskirje muistuttaa anomusta, se saatetaan hylätä.

Luonnonlahjakkuus harvoin myöntää olevansa luonnonoikun lähisukulainen.

(teoksesta Ratsasta kanssani aamuun, 1999)


Nuoret rakastavaiset eivät osaa kuvitellakaan, kuinka hiillos lämmittää.

Vammaisuus on kaikkein kiusallisinta terveille.

Valta sokaisee ja jatkuvat aplodit tekevät kuuroksi.

(teoksesta Sylin lämpöä ja hengen paloa, 2002)


Moni markkinarako on osoittautunut ansaksi.

Älä julista tehneesi parannusta, vaan anna sen näkyä teoissasi.

Elämä ei tartu sinuun, ellet sinä tartu elämään.

(aiemmin julkaisemattomia)


Aforismit © Mauri Lavonen

Valokuva © Sami Feiring (Aug 2010)

Eero Suvilehto

Katsoi peiliin ja näki siellä tutun pyövelin.

Orjuus lakkautettu! Sillä on nyt uusi nimi.

Jumalten hännystelijöitä ei pidä luulla enkeleiksi.

Jokainen aikakausi luo niin pyhiä arvoja, että ne oikeuttavat sen rikokset.

Hyväntekijöiden saamattomuus ja pahantekijöiden ahkeruus ovat järkyttävässä tasapainossa.

Aarteita paljon mutta löytäjät harvassa.

Lapset ovat ihmiskunnan yritys viisastua.

(teoksesta Yksinäiset jumalat, 1993)



Kovat markkinat, kun myydään köyttä omaankin kaulaan.

Myytti yksilöstä pitää lauman läjässä.

Jumalat lähtivät. Jäi markkinavoimien armo.

Ei niin pahaa, etteikö jotain virallista hyvää.

Pitkälle pääsi mies elämässään, ei iloon asti.

Viikonloppuromansseja luonnon kanssa. Kukahan pettää ketä?

Jokainen helvettinsä sisustusarkkitehti.

(teoksesta Avattava varovasti, 1998)



Luovuuden metsästäjät sen helposti tappavat.

Hyvä nyrkkisääntö: jätä lyömättä.

Kasvoja kaupataan, kun ajatus ei myy.

Jos taivaskin valtakunta, kiitos ei.

Vallan liepeillä ja välistä helmankin alla.

Tekojesi verran elämän vieraskirjaan kirjoitat

Jäätiköt sulavat. Vielä löytyisi pala hattuun.

(teoksesta Kysyi sammakko tietä, 2007)



Aforismit © Eero Suvilehto

Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2007)

Mirkka Rekola

Älä tee kuvaa. Kaikki on.

Sinä sanot sitä kuolemaksi, se sanoo sinua siksi.

Suukapula kiertää, tauti leviää.

Enemmän jalat maassa, sinä sanot. Haudata sinä minut haluat.

Missä se on, kun yksikään joka sen kokee, ei voi olla kokematta sitä kaikille?

Maailma katettu pöytä, siinä näet nälkäsi.

Jos tahto on vapaa, voiko se olla sinun?

(teoksesta Muistikirja, 1969)



Erakon pitkän iän salaisuus: ei nähnyt kenenkään kuolevan.

Tarpeeton pyyhitään yli.

Ilo on hyvä johdattaja, se on käynyt jo siellä, minne ollaan menossa.

(teoksesta Maailmat lumen vesistöissä, 1978)



Tyhjä on hauta ja taivasta myöten auki.

Kulkee kuin suojaisi polkua sateelta vanhus tuolla.

Aika pysähtyy missä vain niille, joita se ei sido.

(teoksesta Silmänkantama, 1984)



Älä nyrkkiä, heristä korvia.

Pölkkypäät, että minä näen teissä jumalankuvat.

Siitä mistä vaikenee tulee nähdyksi sana.

(teoksesta Tuoreessa muistissa kevät, 1987)



Aforismit © Mirkka Rekola

Valokuva / Photo © Sami Feiring (Aug 2006)