Janne Tompuri

 

 

 

Näin pojan kaatuvan, miehen nousevan ylös.

Lapselle ei riitä, että olet vanhempi.

Vankilan portti on avoinna, kysyvästi.

Paljasjalkainen kaupunkilainen, kerjuuasennossa.

Demokratia: pyramidihuijaus.

Mitä on viha, jos tämä on rakkautta?

En pelkää, että kone oppii ajattelemaan kuten ihminen, vaan että ihminen oppii ajattelemaan kuten kone.

Kun taide rikkoo rajoja, sille annetaan seinät.

Kysymysmerkki: filosofin paimensauva.

Yliampuvat ajatukseni ovat varoituslaukauksia.

Aforisti piilottaa ajatuksen kaikkien nähtäville.

 

Aforismit © Janne Tompuri

Valokuvat © Sami Feiring (kesäkuu 2015, Suvilahti, Helsinki)

 

 

Hanna-Leena Ylinen

 

 

 

 

 

 

 

Jos metsän tehtävä on elättää omistajansa, miten selviävät ne, jotka tarvitsevat metsää elääkseen?

 

Rohkeat kyseenalaistavat kulutuksen, rohkeimmat tuotannon.

 

Luonnonsuojelu on vapaaehtoistyötä, hävittäminen työtä.

 

Onnistunut joukkotiedotus: kaikilla samat ajatukset.

 

Kuville kumartaminen on tärkeä kansalaistaito.

 

Politiikkaa tarvitaan, jotta vääryydet voisivat tapahtua demokraattisesti.

 

Kunnia on jaettava kiireellä, etteivät perusteet ehdi vanheta.

 

Et voi pudottaa minua. Olen jo siellä.

 

Vaarallisin ihminen on kohdattava ensimmäiseksi.

 

Lapsen harha: aikuisena saan päättää itse.

 

Tulevaisuudessa voi katua näitä päiviä, jotka kuluvat kadotettujen mahdollisuuksien murehtimiseen.

 

 

 

Aforismit © Hanna-Leena Ylinen

Valokuvat © Sami Feiring (toukokuu 2015, Meri-Rastila, Helsinki; ensimmäisen kuvan taustalla Meri-Rastilan pirunpelto)

 

 

Minna-Karoliina Heino

 

 

 

 

Pelto orastaa. Hiirenkorvat kuuntelevat.

Hengähdän ja sadat perhoset lennähtävät.

 

Edellä jäljessäsi, opettaja.

Korvaton kuppikunta.

 

Valjastusta edeltää naruttaminen.

Ohittamaton tarjous: kohtaaminen.

 

Kannan päässä uusi askel.

 

Värjötellä ohikulkevien tuulessa.

 

 

 

Aforismit © Minna-Karoliina Heino

Valokuvat © Sami Feiring (toukokuu 2015, Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha ympäristöineen, Helsinki)

Hilja Merioja

Pappi: Mitä pidät maailman menosta?
Piru: Minulle se on puhdasta tuloa.

Pahallakin on hyvyyttä naamarin verran.

Vapautta me etsimme kuin kala koukkua.

Kun viha panostetaan lapseen, hänen tarvitsee vain painaa liipasinta.

Tulevaisuuden suurin yhteinen tekijä on pienen lapsen rakastaminen tänään.

Aloita tänään. Huominen huolehtii lopusta.

(teoksesta Kipinöitä tuhkassa, 1998)



Aforismit © Hilja Merioja

Valokuva / Photo © Sami Feiring (Aug 2006)

Eero Suvilehto

Katsoi peiliin ja näki siellä tutun pyövelin.

Orjuus lakkautettu! Sillä on nyt uusi nimi.

Jumalten hännystelijöitä ei pidä luulla enkeleiksi.

Jokainen aikakausi luo niin pyhiä arvoja, että ne oikeuttavat sen rikokset.

Hyväntekijöiden saamattomuus ja pahantekijöiden ahkeruus ovat järkyttävässä tasapainossa.

Aarteita paljon mutta löytäjät harvassa.

Lapset ovat ihmiskunnan yritys viisastua.

(teoksesta Yksinäiset jumalat, 1993)



Kovat markkinat, kun myydään köyttä omaankin kaulaan.

Myytti yksilöstä pitää lauman läjässä.

Jumalat lähtivät. Jäi markkinavoimien armo.

Ei niin pahaa, etteikö jotain virallista hyvää.

Pitkälle pääsi mies elämässään, ei iloon asti.

Viikonloppuromansseja luonnon kanssa. Kukahan pettää ketä?

Jokainen helvettinsä sisustusarkkitehti.

(teoksesta Avattava varovasti, 1998)



Luovuuden metsästäjät sen helposti tappavat.

Hyvä nyrkkisääntö: jätä lyömättä.

Kasvoja kaupataan, kun ajatus ei myy.

Jos taivaskin valtakunta, kiitos ei.

Vallan liepeillä ja välistä helmankin alla.

Tekojesi verran elämän vieraskirjaan kirjoitat

Jäätiköt sulavat. Vielä löytyisi pala hattuun.

(teoksesta Kysyi sammakko tietä, 2007)



Aforismit © Eero Suvilehto

Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2007)

Hannu Paronen

Valtaan pääsee arvostelemalla vallan väärinkäyttöä, vallassa pysyy väärinkäyttämällä valtaa.

Enemmän kuin mahdollisuuksien rajallisuus huolestuttaa mahdottomuuksien rajattomuus.

Moni asuu siellä missä sattuu.

Pieltä eivät jätä mihin mennä, eivät syrjää mihin heittäytyä.

Moni ihminen syntyy vasta lapsensa jälkeen.

Hyvä kirja pyyhkii pölynsä.

(teoksesta Aamu kävelyllä, 2005)


Aforismit © Hannu Paronen

Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2005)

Mariitta Hämäläinen

Lipomisesta tunnistat käärmeen.

Syrjäytyneen elämänkaari: päiväkodista yömajaan.

Kala syö, isä juo, äiti kääntää toisenkin poskensa.

Kortti kertoo kohtalosi. Älä unohda tunnuslukua.

Punnittua puhetta. Kenen vaakakupissa?

Piste aloittaa uuden lauseen.


Aforismit © Mariitta Hämäläinen

Valokuva / Photo © Sami Feiring (June 2006)

Hannu Hirvonen

Rakkaus on purjehdustermi: noin tuhannen solmun matka.

Muistojen kultareunat. Ei konepesua.

Mies rakentaa perjantaita pulloon. Telakalta lomautettu.

Kansan syvät rivit? Jonoissahan ne.

Ei enää suutareita. Kaikilla lasten tekemät kengät.

Oman pesän likaajako? Minähän siivoan!

Venevajaa, onkivapaa. Meren hiljaisuus.


Aforismit © Hannu Hirvonen

Valokuva / Photo © Sami Feiring (Oct 2007)

Arto Seppälä

Kun menee riittävän syvälle metsään, tulee ihminen vastaan.

Lapsi ei puhu luovuudestaan; lintu lentää, kala ui, siinä se.

Silmätikulla on taipumus kasvaa häpeäpaaluksi.

Mene itseesi ja muista käyneesi.

Olisi halunnut valistaa kalaa: Älä karkaa kaiken kauniin perään!

(teoksesta Aika on oravanhammas, 1992)



Merellä maa on lähempänä kuin missään; se on mielessä.

Rakkaani, jos joskus löydät paremman kuin minä, toivottavasti se on se parempi minä!

Usko vie taivaaseen, tieto hädin tuskin Kuuhun.

Nainen odottaa yhdeksän kuukautta, äiti lopun ikäänsä.

Kaikki on mahdollista? Pelottavaa jo ajatuksena.

(teoksesta Unet kuin rakkaus, 1999)



Elinikä pitenee, lapsuus lyhenee.

Hän tarttui hetkeen ja oli pysyvästi koukussa.

Kun elämä painaa polvilleen, siitä ei ole pitkä matka vaakasuoraan.

Urheilulukio vaiko ilmaisulukio? Sota-ajan lapsi sai valita elämän.

Kivuliainta on parantuminen.

(teoksesta Sateenkaari, 2005)

Aforismit © Arto Seppälä

Valokuva / Photo © Sami Feiring (May 2006)